Danny Boylen Yesterday elokuvassa mies herää maailmaan, jossa The Beatlesiä ei ikinä ole ollut olemassa, mutta hän kuitenkin muistaa yhtyeen kaikki hitit. Mies alkaa tapailla lauluja ja esittää niitä ominaan ja lopulta häntä juhlitaan armoitettuna biisintekijänä. Elokuvan maailmassa ei myöskään ole Oasista, Coca-colaa tai tupakkaa.  

Pidin elokuvasta. Ehkä siitä johtuen herään seuraavana aamuna täysin samaan tilanteeseen, mutta visuaalisella vinkkelillä. Googlaamalla minulle selviää, että Niken Swooshia ei ole tehtyAlan välittömästi hahmotella legendaarista muotoa, jota maailma ei ole nähnyt, mutta se ei olekaan niin helppoa kuin luulen. Kuinka terävä kärki onkaan? Kuinka pitkä se on? Mihin suuntaan se edes kääntyy? Kyhäelmäni muistuttaa murtomaasuksea. Vielä pahempaa on, että minulla ei ole asiakasta kenelle esitellä käyrää viivaani. Yritän saada sovittua palaveriaikaa suomalaisten urheilubrändien markkinointipäällikköjen kanssa, mutta ketään ei kiinnosta ehdotukseni maailman ikonisimmasta logostaMitä tehdä? Yritän sommitella Swooshia nimeni viereen, mutta jokin minussa estää omimasta suksea osaksi brändipersoonallisuuttani.  

Ei hätää. Myös koko Bob The Robot -toimisto loistaa poissaolollaan! Kaikki perustajatkin ovat maan nielemiä. Innostujälleen. Alan miettiä mitä Anu Igonin töitä voisi esitellä omanani. Päätän aloittaa luomalla uudelleen Kansallismuseon parikymmentä vuotta sitten Kultahuipulla palkitut ilmoitukset. Helppoa, ajattelenOliko siinä kuvassa joku virkattu myssy? Ja toisessa mies, jolla oli sika sylissään? Ja sloganina oli ”jotain ihan muuta” - vai oliko se vanha Nelosen slogan? Äh, toivotonta. Päättelen, että luovan ysärimainonnan tekeminen on vaikeaa nykypäivänä. 

Onneksi myöskään Kyrö Distilleryä ja Werklig designtoimistoa ei löydy maan päältä! Ei muuta kuin suunnittelemaan viinaksien logoa ja ilmettäNettikaupoista ei fonttia löydy. Ovatko ne perkeleet piirtäneet sen itse? Yritän muistella... se oli groteski... y-kirjain oli jotenkin vinossa ja umlautit neliöitä vai kolmioita ... äh. Minkä muotoisia ne pullot olivatkaan? Ja sitten muu markkinointimateriaali: mustavalkoisessa kuvassa perustajat poseeraavat alasti, mutta missä - olivatko ne heput jossain joessaJa mistä löydän jonkun aloittelevan gininikkarin, jolle esitellä luonnokseni tulevasta menestyksekkäästä brändistä?  

Seuraavana aamuna herään ja asiat ovat palanneet ennalleen. Huh. Yhden päivän aikana en saavuttanut maailmanlaajuista menestystä. En edes saanut käsiini ketään, joka olisi ollut kiinnostunut briljanteista ideoistani. Tajuan, että jokainen menestyksekäs työ on enemmän kuin vain idea, oikea typografia tai se juuri oikea kuva. Menestykset ovat kytketty tapahtumien ketjuun: Oikeaan aikaan, paikkaan ja usein siihen oikeaan asiakkaaseen. On turha ajatella ’miksen minä keksinyt tuota’ kun voi keksiä muuta. 

Antero Jokinen on luova suunnittelija, AD ja kirjoittaja, jonka töitä saa yrittää kopioida.  

 

Kolumni on julkaistu Grafia-lehdessä 3/20