Vääristynyt ajattelutapa on, että kun ideasta on kerran maksettu, niin tekijöitä ei tarvitse mainita. Mainostoimisto onnistui työssään erinomaisesti. Somehitiksi nousseen Porin kaupungin markkinointikampanjan Porisuhdeneuvojan videot ovat saaneet tätä kirjoittaessa yli 2,5 miljoonaa katselukertaa. Kampanjan itseoikeutettu keulahahmo on näyttelijä Joonas Nordman, jonka luoma sketsihahmo porisuhdeneuvoja Luukkonen perustuu Porin oikeaan kaupunginjohtajaan Aino-Maija Luukkoseen. Filmit ovat todiste asiakkaan mahtavasta itseironian tajusta ja uskalluksesta. Kampanjaa on hehkutettu kymmeniä kertoja valtakunnan lehdissä, sosiaalisessa mediassa ja jopa Ylen uutisissa. Harvoin olen todistanut näin nopeaa viraali-ilmiötä. Miltei kaikissa mediamaininnoissa kerrotaan Nordmanin itse käsikirjoittaneen spotit, vaikka kampanjan ovat suunnitelleet luova johtaja ja copywriter. Will the real Slim Shady please stand up? Olen nähnyt asian ennenkin, mutta harvoin näin räikeästi. Vuosia sitten katselin Amsterdamissa hollantilaisen kanavan uutisten loppukevennystä. Aiheena oli minun ja copywriter Niklas Liljan suunnittelema kampanja. Jutussa haastateltiin asiakasta, mainittiin ohjaaja ja kyseltiin koululaisilta reaktioita ideasta. Naurua ja hehkutusta riitti, mutta kampanjan suunnittelutoimistoa ei mainittu, meistä tekijöistä puhumattakaan. Suomessa olen lukenut lehtijuttuja suunnittelemastani tapahtumasta, ilman mitään mainintaan nimestäni. Tai kuunnellut radio-ohjelmaa, joka on ollut kollegani idea, mutta eetterissä sen tekijöiksi ilmoittautuivat ihan muut tyypit. Näin se homma menee. Valtamediassa idean takana olevat suunnittelijat jätetään lähes aina mainitsematta. Copywriter, AD tai luova johtaja eivät saa nimiään esiin. Ei ole tavatonta, että ilman mainintaa jää myös graafinen suunnittelija, valokuvaaja, kuvittaja tai ohjaaja. ”Mitäs siinä itket, saathan paljon palkkaa ja ajat Bemarillakin!” No yritän olla itkemättä ja enkä edes aja. Haluan vain tuoda epäkohdan esiin. Onko maamme media markkinointivastaisen illuminatin hallussa? Väitän, että kysymyksessä on mediakulttuurin jäänne ysäriltä. Tästä toinen esimerkki on mm. klikkiotsikko ”Suuren suomalaisen yrityksen mainos sai kehuja maailmalla” ilman, että yrityksen nimeä mainitaan. Tai se, että maamme mediat eivät edelleenkään ole kovin kiinnostuneita tekemään juttuja Vuoden Huiput -kilpailun voittajista. Vääristynyt ajattelutapa on myös se, että kun ideasta on kerran maksettu, niin tekijöitä ei tarvitse mainita. Monen suuren suomalaisen yrityksen sopimuksissa on jo vuosia ollut kohta: ”Toimisto ei saa käyttää suunnittelemaansa kampanjaa referenssinä ilman tilaajan lupaa.” Syytä on myös suunnittelijoissa ja toimistoissa itsessäänkin. Perisuomalainen ajattelumaailma saa meidät usein poistamaan omat nimet asiakkaan lehdistötiedotteesta. No kai ne sentään markkinoinnin ihmemaassa tämän tajuavat? Eivät. Adweek.comin (20.2.2022) artikkelin mukaan tekijät unohtuivat tämän vuoden Superbowl QR-koodi-kohuspotin asiakkaalta. Coinbasen CEO väitti tuotoksen olevan in-house-tiimin tekemä sanomalla, että ”mikään toimisto ei olisi pystynyt suunnittelemaan tätä mainosta”. Osoittautui, että idean takana oli kuitenkin The Martin Agency. Eli kun asiakas kertoi vuoden suurimman huomioarvon saaneesta mainoksesta, jota hehkutetaan markkinan game changerinä, hän ei pelkästään unohtanut mainostoimistoa, vaan samalla myös vähätteli kaikkien suunnittelutoimistojen arvoa. Ainiin, unohdin ne tekijät! Porisuhdeneuvojan takana ovat copywriter Antti Tähtinen ja luova johtaja Juuso Kemi. Mainostoimisto on Staart. Tuotantoyhtiö on Koju. Ohjaaja on Kasimir Högnäs. Kolumni on julkaistu Grafia-lehdessä 1/22 Antero Jokinen Luova johtaja www.anterojokinen.com Antero Jokinen on vapaa luova johtaja, visuaalinen suunnittelija ja kirjoittaja. Hän on yksi mainos- ja designtoimisto 358:n perustajista. 2013–2019 Antero toimi Grafian hallituksen puheenjohtajana.