Avokadon muotoinen nojatuoli

Oletko sinä koskaan yrittänyt piirtää avokadon muotoista nojatuolia? En ole minäkään, ja harvempi on. Juuri tämä oli yksi ensimmäisistä kuvitustehtävistä minkä San Franciscolaisen OpenAI-yrityksen tutkijat antoivat luomalleen tekoälylle tammikuussa 2021.

Tämä tekoäly on nimeltään Dall-E. Se on artificial intelligence (AI), kuvitusgeneraattori, tai tieteellisemmin määriteltynä neuroverkkotekoälyohjelma. Neuroverkot simuloivat ihmisaivojen rakennetta, ja näin pystyvät oppimaan asioita tavallisia ohjelmia ja tietokoneita tehokkaammin. Ennen julkaisua Dall-E:ta oli koulutettu internetistä saatujen kuvien ja tekstien avulla: ”tämännäköisessä kuvassa on retiisi, tämännäköisessä nojatuoli, mutta tämännäköisessä kuvassa onkin avokado”. Koulun penkiltä noustuaan Dall-E pystyi luomaan kuvia ja kuvituksia tekstimuotoisista kuvauksista, ammattikielellä prompteista. Suomeksi: Dall-E:lle syötettiin lause ”avokadon muotoinen nojatuoli” ja pienen pohdinnan jälkeen se pullautti ulos mitä erilaisempia kuvituksia keskiamerikkalaisen hedelmän ja nojatuolin yhdistelmistä.  Kuvia ei välttämättä valittaisi Mikkelin kuvitustriennaleen, mutta ne olivat silti ihan kelpo kuvia hedelmän ja kalusteen hegemoniasta.

Kuluneen puolentoista vuoden aikana internettiin on ilmestynyt myös muita tekoälykuvituksia tuottavia AI-palveluja, joilla kaikilla on riemukkaan futuristisia nimiä kuten Midjourney, Art Breeder tai NeuralBlender. Viime huhtikuussa julkistettiin Dall-E2, joka on edeltäjäänsä ”älykkäämpi”. Tämän vuoden elokuussa pääsin itse Dall-E kakkosen betakäyttäjäksi. Jäin pahasti koukkuun yrittäessäsi keksiä mitä hourupäisempiä aiheita tekoälypatin kuvitettavaksi. AI-taidegeneraattorille antamani tekstikomennot tuottavat ruudulleni kuvia asioista, joita ei ole olemassa – siis, joita kukaan ei ole kuvittanut tai kuvannut. Tekoälyltä voi toivoa aiheen lisäksi myös kuvan tyylilajia, taidesuuntausta tai antaa vaikka taiteilijan nimen referenssinä.

Mikä vaikuttavinta, Dalle kakkonen pystyy edeltäjäänsä paremmin yhdistämään sanoja ja käsitteitä johdonmukaisesti. Kun ohjelmaa pyydetään piirtämään ”retiisi, joka niistää nenäänsä, siemailee lattea ja ajaa yksipyöräisellä”, se piirtää reippailevalle kasvikselle nenäliinan, kädet ja jalat – juurekselle uskottaviin paikkoihin. Siis niin, että me ihmiset todellakin näemme kuvissa yksipyöräilevän kofeiinia nauttivan inhimillistetyn retikan. Siinä missä ykkösversion kuvat olivat välillä dadaistisia, kakkosversion luomat kuvat ovat johdonmukaisempia ja paremmin ymmärrettäviä. Niissä on jotain, mitä me ihmiset parhaiten osaamme, kutsutaan sitä vaikka ns. loogiseksi luovuudeksi.

Itse olen jo vuosia haaveillut suunnitteluohjelmasta, joka tekisi minusta paremman suunnittelijan lukemalla ajatuksiani, ja tekemällä työni puolestani. Unelmistani on selkeästi tulossa totta. Tekoälypalveluiden tuotoksia tuijotellessa voikin nähdä lähitulevaisuuteen. Mitä siellä näkyy? Aika, jolloin kaikki lehti- ja mainoskuvat ja kuvitukset ovat tekoälyjen piirtämiä? Tekoälyä briiffaavia luovia johtajia päällään ruotsalaisen tekoälyn suunnittelemat Arketin kauluspaidat?  Läjäpäin alkoholismin ja kortiston välissä sahaavia työttömiä kuvittajia ja valokuvaajia? Asiakkaita, jotka ostavat kaikki visuaaliset tarpeensa ja saaristomökkinsä arkkitehtuurin uudenlaisilta tekoälytoimistoilta?

Tämä lähitulevaisuus tapahtui itseasiassa jo eilen. The Economist -lehden kesäkuun 2022 kannen kuvitus on Midjourneyn käsialaa, saman kuukauden Cosmopolitanin kansi taas Dall-E2:n piirtämä. Toki näissäkin tapauksissa ihminen on määritellyt kuvituksen aiheen. Entä graafinen suunnittelu? Netti on pullollaan palveluja, jotka myyvät tekoälyn suunnittelemia fontteja. Picsartin ja Neuroflash.comin kaltaisten palveluiden fontit ovat onneksi aika kömpelöitä tekeleitä välistysvirheineen. Entä animaatiot? Kasaribändi Duran Duranin musiikkivideon animoi lokakuussa 2021 tekoäly nimeltä Huxley – ilman mitään brieffiä. Illalla tekoälylle annettiin vain biisi, valikoima bändin kuvia ja yhteys nettiin. Hups, seuraavana aamuna video oli valmis. Tyylilaji on kovin surrealistinen. 

AI on vain uusi harppaus. Samanlainen askel mitä valokuvauksen keksiminen oli kuvataiteelle 1860-luvulla, tai digitalisaatio sekä tuotannossa että jakelussa oli elokuvateollisuudelle viime vuosikymmenen aikana. Siinä missä viktoriaanisen ajan tekijöiltä poistui realistisen kuvaamisen vaade, 2010-luvun tarinakertojilla olikin entistä halvempia tapoja tuottaa ja jaella elokuviaan ja sarjoja maailman silmäpareille. Suuri ­­muutos on aina mahdollisuus siirtyä merkityksellisemmän sisällön luomiseen. Tulevat AI-kuvittajat, AI-graafiset suunnittelijat ja muutkin automaatiot saattavat vapauttaa kaikenkarvaiset luovat suunnittelijat suorittamisesta. AI antaa suunnittelijoille aikaa keskittyä maailmaan positiivisesti muuttaviin toimeksiantoihin.

Hyvällä säällä voi Pyhätunturin päältä nähdä Sallatunturin, mutta ei kauemmaksi. Emme voi nähdä kovin pitkälle tulevaisuuteen. Kuvittajatekoäly on nyt täällä ja robottitarjoilijat palvelevat meitä mummotunnelissa arvioiden mukaan jo 2040-luvulla. Tällä hetkellä suurin osa ihmiskunnasta arvostaa ”ihmisen luomaa kädenjälkeä”, mutta miten on tulevaisuudessa? 2050-luvulla tekoäly saattaa suunnitella kaikki tarvitsemamme kuvat, kuvitukset, lehtijutut, mainonnan, graafisen suunnittelun, jopa teollisen muotoilun ja arkkitehtuurin – ja se voi olla kaikkien mielestä ”ihan okei”. Jääpähän sitten aikaa muuhun. Mutta mihin?

AI-taidegeneraattorien käyttäjäksi pääsee nyt kuka vain ja krediittejä ostamalla. Varoitus: Testaajana saatat jäädä pahasti koukkuun, yrittäessäsi keksiä mitä hourupäisempiä aiheita tekoälypatin kuvitettavaksi.

Teksti on lyhennelmä Grafian-lehden 4/2022 numerossa ilmestyneestä laajemmasta tekoälyä käsittelevästä artikkelista.