Tee-se-itse-miehen tunnustuksia

Tein aikoinani työvoimatoimiston tarjoaman ammatinvalintatestin. Testin tulokset olivat paikoin varsin hämmentäviä – kärkikymmeniköstä kun löytyivät arkkitehdin, AD:n ja kultasepän lisäksi myös kondiittorin ja floristin ammatit. Graafinen suunnittelija minusta lopulta kuitenkin tuli.

Näin jälkeenpäin ajatellen testin kärkivaihtoehdoille oli yhteistä jonkin sortin käsillä tekeminen. Graafisen suunnittelijan työssä pääseekin puuhastelemaan ja näpertelemään. Menneisiin vuosikymmeniin verrattuna tämän päivän graafikko kuitenkin selviää työpäivästään tahrattomin näpein. Nykytekniikka on helpottanut suunnattomasti suunnittelutyötä, mutta se on samalla tehnyt käsityöläisestä sisäsiistin nörtin.

Niinpä graafikoilla on tapana kehittää itselleen terapiaprojekteja, joissa pääsee toden teolla likaamaan kätensä. Projekti voi olla mitä tahansa kuvanveiston ja polkupyörien raivokkaan tuunaamisen väliltä. Terapiagenren kruunaamaton kuningas on kuitenkin remontointi.

Itse pidän remontoinnista – ja ylipäätään kaikenlaisesta nikkaroinnista. Siinä yhdistyvät luova, visuaalinen suunnittelu sekä konkreettinen, fyysinen tekeminen. Kolmiulotteisen tilan kanssa puuhastelu on kaksiulotteiselle graafikolle myös tajuntaa laajentava elämys. Rautakaupoissa käyminen onkin sitten ihan oma juttunsa. Voi sitä riemua kaikkien ruuvien, naulojen, maalien, nippeleiden ja nappeleiden äärellä.

Ei remontointi pelkkää herkkua tietenkään ole. Aika tekee onneksi tehtävänsä – suojamuovitettu elämä pölyn ja purkujätteen keskellä on muutaman vuoden kuluttua vain ”hauska” tarina, jota kelpaa muistella. Erityisen ratkiriemukkaita hetkiä ovat ne, kun tajuaa maalanneensa puolet kämpän katoista väärällä sävyllä. Tai kun huomaa tehneensä uuden hienon ilmastointireiän seinään, jossa reikää ei pitäisi olla. Moisina hetkinä graafikko kaipaakin nöyrästi paluuta omaan siistiin maailmaansa, josta löytyy tuttu ja turvallinen undo-toiminto.

Kuvitus: Anssi Kähärä